Chimera & Katri ~ story of true love ♥

When I see your face

There's not a thing that I would change

'cause girl you're amazing

~Just the way you are~

8.5.2009 Päivä jona Sintti tuli Kiviharjuun. Sintti oli todella kaunis - ja haastava. Tunneilla sillä ratsastivat vain osaavat ja monta kertaa katsoin sitä tarkkaan, tietäen että en sen selkään itse pääsisi. Sintti oli kuitenkin tuntikäyttöön "sopimaton", joten se jäi joskus talvella (en muista tarkkaan) 2009 pois tuntikäytöstä. Sitten se enemmän tai vähemmän seisoi melkein vuoden (en muista tarkkaan) kunnes...

koitti syyslomaviikko 2010. Tein kaverini ja siskoni kanssa ammutalleja ja saimme ratsastaa. Sonja meni Sintillä ja viikon loppupuolella (perjantaina) sovimme, että saisin koittaa sitä. En muista ratsastiko Sonja ensin, mutta kun nousin Sintin selkään se oli yksinkertaisesti mahtava. Tämä ei tosin tainnut olla ensimmäinen ajatukseni, koska en saanut siihen kovin hyvää otetta ja menomme oli vähän kiinnostavaa... No, sisälleni jäi kuitenkin kytemään eräänlainen kiintymys Sinttiin. Myöhemmin puhuimme, en muista mistä, mutta päädyimme siihen, että mitä olin tykännyt Sintistä. Sanoin, että olin tykännyt siitä, ja Laura totesi että siinähän ois sulle kouluhevonen. Kysyttiin Petriltä ja sovimme valmennus-vuokrauksesta. Erinäisistä syistä se ei onnistunut vielä  marraskuussa, mutta joulukuun ensimmäisestä päivästä alkaen rupesin ratsastamaan Sintillä.

 Menin paljon martingaalien kanssa, koska Sintillä oli tapana nostaa pää ylös.. Alku aina hankalaa :)) Sintti oli vaikea ratsastaa ja energiaa riitti... Sain tehdä tosissani töitä hallitakseni sen, varsinkin kun laukannostoissa Sintti pukitteli tai jumitti paikallaan mielenosoitukseksi siitä ettei saanut laukata. :) Tammikuu sujui samantapaisissa merkeissä, mutta tammi-helmikuun vaihteessa (muistaakseni) pääsin mukaan valmennusryhmään. Kouluhevosena minulla oli tietenkin Sintti ja estehevosena Jojo. Muistan monet kerrat, että Sintti yritti jo alkuraveissa kaahottaa altapois pää katossa :D. Monta kertaa jäin siinä vaiheessa ,kun muut saivat kävellä välikäyntejä, vielä työstämään Sinttiä ympyrälle. Pikkuhiljaa yhteistyömme kuitenkin parani ja saimme ajoittain hyviäkin pätkiä, tosin halkaisijat laukassa ja vastalaukkakaaret olivat myrkkyä. Halkaisijoilla tuli automaattisesti laukanvaihto ja vastalaukka tehtävissä Sintti vain yksinkertaisesti sekosi, se jäi pukittelemaan paikalleen, jumittamaan tai tekemään jotain muuta yhtä viisasta. Silloin minulla oli aika paljon vaikeuksia Sintin hallitsemisessa yms.

 Jossain vaiheessa Laura ehdotti, että jos kokeiltaisiin/kautta ihan vaihtelun vuoksikin vaihdettaisiin Sintille joku toinen kuolain. Sintillä oli silloin kolmipala, mutta vaihdettiin sille suora kuolain (metallinen, en tiedä onko mitään erityistä nimeä). Se tunti meni todella hyvin. Ensimmäistä kertaa ikinä Sintti meni hyvin, ei pää katossa, vaan oikeasti hyvin. Muistan, että Laurakin totesi että nyt mä voin ratsastaa kunnolla tehtävää ja keskittyä laukkaan kun hevonen on kunnolla. 

 Huhtikuun 17. päivä oli Kiviharjussa seurakoulukisat joissa osallistuin helppoon C:hen ja helppoon B:hen (K.N. Special). Shokki iski muutamaa viikkoa ennen kisoja. Tähän mennessä olin ratsastanut martingaalin kanssa, mutta eihän koulukisoissa saa käyttää martingaalia. Ensimmäinen tunti ilman martingaalia oli katastrofi, Sintti kulki pää katossa ja en saanut siihen mitään otetta. No, olihan minulla vielä aikaa treenata.                          

Kun kisapäivä koitti, tein erittään viisan ratkaisun tajutessani harjan olevan liian pitkä sykeröihin.. No minäpä leikkaan sen, leikkaus onnistui muuten ihan hyvin, paitsi että Lauran piti korjata sitä jonkun verran, lue: paljon, koska se oli aika vino... hups..onneksi osaan nykyisin vähän paremmin. Sykeröt oli aika jännät, mutta kai ne menetteli... Itse kilpailut oli aika koomiset. Niissä oli yhteisverkka, eli kaikki verkkasivat maneesissa samaan aikaan. Sinttipä ei tietenkään kestänyt sitä että kun muut saivat jo laukata ja minä en antanut sen vielä laukata. Vedettiin siellä aikamoista rodeota ja kuulin jälkikäteen että katsomossa oli ihmetelty miten pysyin selässä, vähän nauratti, minä olin ajatellut ennemmin että miten saisin Sintin rauhoittumaan, en ollut niinkään huolissani selässä pysymisestä... Radat menivät hiukan samoissa merkeissä. Helpossa C:ssä mentiin eikä meinattu- ja Sinderella laskeskeli kattolamppuja, lue siis että Sintti kulki pää katossa. Laukat meni hiukan kiinnostavasti ja taisi käydä helpossa B:ssä niin, että nostettiin väärä laukka-pukin kautta- ja sitten tehtiin lävistäjällä vielä laukanvaihtoja. Laukka-käynti siirtyä oli suomeksi sanottuna se, kun ratsastin Sinttiä niin pitkällä halkaisijaa kuin vain mahdollista, ja vähän ennen seinää siirsin käyntiin ja käänsin uralle :DD. Prosentit oli molemmissa luokissa tason mukaisia, vähän alle 50 %.. heheh. Tässä muutama kuva. Kaksi ekaa kuvaa on alkuverkasta ja kaksi vikaa kuvaa loppuverkasta, huomatkaa ero!!

Kisojen jälkeen treenasin vielä loppukevään kokoajan paranevin tuloksin, mutta kesäkuun alussa minulle kerrottiin, että Sintti otettaisiin kesäksi tuntikäyttöön. Kävin silloin myös ekaa kertaa ikinä vesiesteessä. Sinttikään ei ollut käynyt siellä ja ajattelin vähän, että mitä tästä tulee, mutta Sinde käveli sinne tyynesti ja tykkäsi siitä tosi paljon. Keväällä mentiin yhden valmennustunnin jälkeen vesiesteelle ja poikkeuksellisesti ei otettu pinteleitä pois. Kuinkas sitten kävikään... tietenkin Sintin toisen etujalan pinteli aukesi vedessä ja tarttui muihin jalkoihin, minulla ei ollut satulaa ja Sintti lähti pomppimaan pukitellen (ei isoja pukkeja) ja pomppien vesiesteen reunaa ylös. Otti ehkä yhden laukka-askeleen ennen kuin sain sitä kuriin. Olin jo aivan varma että tipun, mutta jotenkin roikuin apinalihaksilla :DD selässä. Ainakaan en sen jälkeen laittanut pinteleitä vesiesteeseen...  Kesällä minä ratsastin sillä noin kerran viikossa tunnilla ja ei se muuten ollut kuin ihan muutaman kerran koulutunnilla ja Laura veti sillä joitakin maastotunteja. Kesä meni todella vaihtelevin tuloksin. Sintti lihoi paljon, koska ei liikkunut niin paljoa kuin keväällä ja kun menin sillä tunneilla energiaa riitti todella paljon. Laukkatehtävät olivat aikalailla pukittelua ja riehumista ja Sintti keksi jopa uuden tavan, se alkoi hyppiä pystyyn ( ei siis enempää kuin etukaviot jonkun verran irti maanpinnasta). Oikein mukavaa.. oli ihan kiva yrittää varoa pikkuponeja ja muita kun Sintti ei tuntunut tietävän mihin suuntaan se seuraavaksi räjähtäisi.. Vaikka en ratsastanut Sintillä kuin kerran viikossa kävin katsomassa sitä laitumella ja rapsuttelemassa ja muuta mukavaa. En ikinä unohda yhtä kertaa kun menin portille ja huusin Sinttiä (vihelsin ja huusin). Sen pää ponkaisi heti ruohosta ylös ( Sintti oli ihan toisessa päässä laidunta), sitten se laukkasi kovaa vauhtia portille hirnuen ja hörisikin pari kertaa.♥ Kukaan hevonen ei ole ikinä tehnyt minulle noin, tajusin jo silloin miten paljon Sintti oli muuttunut ensimmäisistä kerroista kun se esim. rynni karsinaan, se ei enää tehnyt sitä ja se oikeasti luotti minuun.. ♥ Kuinka paljon voi rakastaa ? Tiesin etten vaihtaisi Sinttiä mihinkään.

Laitsalle ekaa kertaa kevät 2011 ♥

Laitsalla ♥

Syksyllä sain jatkaa valmennus-vuokrausta Sintillä. Sillä oli loppukesästä takajalassa haava, mutta se saatiin onneksi paranemaan hyvin. Sintti alkoi olla todella hyvä. Yksi päivä kun menin tallille huomasin että Sintillä oli vasemmassa etujalassa pieni haava. Haava ei ollutkaan aivan sitä mitä luultiin, vaan seuraavana päivänä sain kuulla, että Sintti on jätetty sisälle koska sen jalka on aivan tukki, eikä se pysty kävelemään kunnolla... No pikkuhiljaa aloitettiin kuntoutus. Ensin kävelylenkki oli vain tallinkäytävä toiseen päähän ja takaisin. Sitten pääsimme jo ulosa asti. Pääsimme koko tallin ympäri ja pikkuhiljaa lenkit pitenivät. Jalka parani hitaasti mutta varmasti ja ennen pitkää pääsin jo aloittelemaan ratsastusta. Lopulta Sintti kuntoutui kokonaan ja pääsimme treenaamaan. Syksyllä voitimme ensimmäiset koulukilpailut <3 ! Sintti oli aivan töydellinen se kuunteli kaikkia apuja ja oli aivan mahtava. Alla olevassa videossa on materiaalia pääasiassa tuosta voitto-ohjelmasta.

Jatkettiin sitten treenaamista läpi talven, mentiin paljon pellolla ja hangessa.

 Meillä oli ihan todella hauskaa. Vuoden vikoista koulukisoista taisi tulla kolmas sija. Sintti oli tosin ennen niitä ollut saikulla laukkaamatta vissin kuukauden, joten ekalla radalla se räjähti. Ei ollut alunperin edes varmaa että pystyn kisaamaan. Edellisenä päivänä oli vähän epäpuhdas, mutta kisapäivänä oli puhdas eikä ontunut. Toinen ratsastuksenopettajani rohkaisi osallistumaan epäilyistä ja pieleenmenneestä radasta huolimatta toiseenkiin luokkaan. Pistin Sintin ennen sitä kuuntelemaan ja yllätyksekseni sieltä tuli sijoitus. Sintti oli paras. Treenattiin joulukuu ja tammikuu ilman mitään ihmeellisempää. Tammikuussa oli vissiin harkkakoulukisat. Sintti oli perfect. Täydellinen. <3 Verkassa ei meinannut ensin kuunnella ollenkaan ja "kskusteltiin" vissiin tunti ennen yhteisymmärrystä. Itse rata oli huippu. Prosentteja tuli yli 70, muistaakseni jotain 75 %, mitkä on Sintin luonteen huomioonottaen huippuprosentit.

 Keväällä ei tapahtunut mitään ihmeellistä. Treeniä, treeniä... Yhdet koulukisat oli, mutta virtaa oli niissä aivan liikaa. Esitettiin kaunista lisättyä laukkaa.... No, aina ei voi onnistua.

Keväällä ei siis tosiaan muuta ihmeellistä ollut. Treeniä maastossa, kentällä, maneesissa ja pellolla. Sintti oli aina vain parempi, tosin se oli tässä vaiheessa laihtunut jonkun verran, ei tosin liikaa. Kun laitumet alkoi olla hyvässä kunnossa, niin hevoset vietiin sinne. Sintti oli innoissaan ja meni laukkailun jälkeen piehtaroimaan suoraan turvekasaan... Oli muuten kivan näköinen sen jälkeen...

Laitumelle lähdössä

Pikku possu <3

Kesällä treenattiin paljon ja tuloksetkin näkyi. Sintti oli todella hyvä ratsastettaessa, ja pystyin tekemään sillä kaikenlaista.

Tässä esimerkki siitä että aina ei sujunut...

Yksi parhaiten onnistuneista tunneista kesällä

Sintti oli kyllä mahtava ratsastaessa ja se luotti minuun paljon ja seurasi irtikin paikasta toiseen, mutta se laihtui aika paljon kesän aikana. Ei se tosin menoa liiemmin haitannut. Maastossa mentiin kovaa ja kentällä työskenneltiin ahkerasti. Alla kuvia kesästä

Heinäkuussa oli yksi yö satanut aika paljon ja laidun oli todella liukas. Ja kuinka ollakaan Sintti oli liukastunut ja niukauttanut jalkansa. No ei siinä sitten muuta kun loimi päälle ja laitsan sijasta tarhaan. Siitä sekin jalka sitten parantui ja päästiin taas treenaamaan. Tarkoitus oli päästä syksyn koulukisoihin hyvässä kunnossa ja treenattuina...

Tehtiin Sintin kanssa paljon myös maastakäsin harjoituksia ja se oli oikein kuuliainen ja luottavainen.

Oikeastaan kirjoituksen voisi jättää tähän, voisin jättää kaikki tuskaiset yksityiskohdat vielä puuttuvasta tekstist pois, mutta koska lupasin Sintin ja minun "tarinan" on kai kirjoitettava loppuun. Tähän jos jättäisin tarinalla olisi onnellinen loppu, ja jokainen voisi mielessään kuvitella syksyn, tulevat koulukisat yms. Mutta, totuus on se että loppu ei ole niin kuin saduilla, vaikka kaikesta joutuu luopumaan joskus, tämä kävi liian aikaisin. Jatkan kuitenkin loppuun ja saatte lupaamani koko tekstin + tämän turhan lisäkappaleen tässä välissä....

24.8 olin viimeistä kertaa ikinä Sintillä tunnilla. Menin ilman satulaa ja Sintti oli oikea unelma. Kaikki onnistui ja opettaja oli myös tyytyväinen. 

Kaikki hyvin viimeisellä tunnilla <3

Taisi olla peräti heti seuraava päivä, lauantai 25.8. kun menin tallille tarkoituksena juoksuttaa Sintti. Jo siinä vaiheessa kun menin laitumelle tiesin että jotain on pielessä, Sintti ei tullut vastaan ja se seisoskeli paikallaan näykkien ruohoa. Lähdin taluttamaan tallille ja tiellä (kovempi alusta) huomattiin äitin kanssa että nyt ei ole kaikki kunnossa. Hoitelin Sintin ja vietiin se laitumen sijasta tarhaan , kun oltiin soitettu omistajalle ja juteltu asiasta. Kävin tästä päivästä lähtien joka päivä (tosin olin käynyt aikaisemminkin lähes joka päivä) tallilla. Hoidin Sintin ja taluttelin sitä ja tein maastakäsinjuttuja sun muuta. Pari kertaa pääsin jo selkäänkin ja vähän kävelin ja ravailin. Mutta Sintti ei ollut puhdas joten ei sillä mitään hankalaa saanut tehdä. Se oli kuitenkin elämäniloinen, luotti minuun ja teki kaikenlaista. Pahin oli kuitenkin vasta tulossa...

2.9.2012 Judgement day

Kiviharjussa oli estekisat joissa menin vissin ZZ:lla ja Jallulla ja vissiin Ladylla. ZZ:lla voitin ja Jallulla tulin toiseksi, mutta riemua siitä en muista. Minulle sanottiin, että Petri haluaa puhua kisojen jälkeen. Aavistin, että jotain oli tulossa vaikka kaverit yritti sanoa että ei sieltä mitään pahempaa, Viron kisoista vaan. Laitoin ZZ:n ja Jallun turtana pois ja mentiin yksäritalliin. Ensin kyllä puhuttiinkin Viron kisoista porukan kanssa, mutta sitten Petri ja Laura halusi puhua Sintistä. Arvasin jo siinä vaiheessa että jotain murskaavaa olisi tulossa. 

En muista sanamuotoa millä asia esitettiin olin niin shokissa. Aivoihini tunkeutui vain väkisin tieto, että Sintti lopetetaan. En pystynyt kuin itkemään... (mitä teen nytkin :I) Kaikki haaveet, unelmat kaikki tuntui romahtavan ja kaatuvan päälle. Siinä vaiheessa tajuaa että ei ole enää mitään mikä voisi auttaa ja silti toivoo.... Ne puhui aika pitkään ja selitti asiaa, mutta en tajunnut, kaikki oli jo kadonnut. Sitä ei voi sanoin kuvailla. Kaikki tuntuu päättyvän siihen paikkaan, siihen hetkeen, vaikka tiedätkin että se olisi eläimelle parasta. Vaikein päätös, ja kuitenkin se pitää tehdä. Minä en tietenkään ollut päätöksestä vastuussa, koska en omistanut hevosta, ehkä se on syy miksi se tuntui vielä pahemmalta. Entä jos, entä jos....? Kun hain Sintin tarhasta pystyin vain itkemään nähdessäni kuinka täynnä elämää se oli. Miksi?? miksi juuri Sintti? Jos se ei olisi kävellyt epäpuhtaasti sitä olisi voinut luulla nuoreksi hevoseksi. Sintti oli juuri sellainen kuin muina päivinäkin. Se tuli onnellisena ja tietämättömänä  juuri sanellusta kohtalostaa portille odottaen herkkuja, se haisteli käsiäni ja kasvojani ja kun talutin sitä talliin se olisi halunnut pomppia minne sattui ja energiaa oli kuin pienessä kylässä. 

Siitä alkoi meidän viimeiset yhteiset viikot. Mitään päivää ei ollut vielä päätetty, mutta tuomio oli selvä... Sintti ei kävellyt puhtaasti, mutta paremmin kuitenkin jo. Pikkuhiljaa pääsin ravailemaankin pikkupätkiä.

Muistan Sintin innon kun yksi päivä meninkin maastolenkin jälkeen kentälle. Sintti ajatteli pääsevänsä vihdoin töihin ja tarjosi niin hienoa muotoa ja muuta. Ratsastin paljon ilman satulaa ja laukkasinkin pelloilla ilman satulaa. Se oli jo Sintin kaltaisen hevosen kanssa suuri saavutus kun alunperin jo siihen että pääsi pelloille niin tarvitsi paljon aikaa ja kärsivällisyyttä ja Sintin rauhoittelukykyä... Ne olivat hyviä päiviä. Niinä hetkinä unohdin mikä meitä odotti mutkan takana, olin yhtä rakastamani hevosen kanssa ja tuntui että mikään ei voisi meitä erottaa. Otin elämästä Sintin kanssa kaiken irti ja suurinpiirtein asuin tallilla. Sinttiä kuvattiin varmaan enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Olen siis tähän koittanut vlaita vain vähän kuvia. Kävimme myös maastossa ja laukkasimme sielläkin. Mainittakoon että Sintti oli kyllä jäykkä liikkuessa, mutta ajatukseni kulkivat sitä rataa, että jos tämä hevonen, joka rakastaa laukkaamista, haluaa laukata- vaikka jäykästikin- miksi kieltäisin? Sen aika kanssani on rajattu ja tiesin että se nautti siitä mitä teimme. Joinakin päivinä vain kävelytin sitä tiellä ja annoin sen syödä rakastamaansa apilaa. Apilat meinasivat loppua kun Sinde ahmi ne kaikki. Opin todella ymmärtämään, että ratsastus on vain todella pieni osa hevosen kanssa oloa. Tietenkin tiesin sen jo valmiiksi, mutta vasta nyt se jotenkin upposi syvälle tajuntaani. Tajusin, että vaikka Sintillä ei olisi enää voinut ikinä ratsastaa se ei lopun perin olisi haitannut minua ollenkaan. Näin kului pitkän aikaa- ja kuitenkin se tuntui liian lyhyeltä.

Liian pian koitti matka Viroon. Kun olin Virossa, Minna hoiti Sinttiä. Sintti oli kuulemma ollut vähän eri mieltä ja puraissutkin komeasti... hups..

Maanantaina 24.9. menin tallille. Oli hiukan sateinen päivä ja menin vain ratsastaen käyntiä maastoon. Ystäväni Miisa oli mukana kävellen. Tajusin tällöin myös sen miten paljon Sintti oikeasti luotti minuun. Tien ali menevä oja oli nimittäin tulvinut niin että se petti tien noin 4 metrin matkalta ja oli syvimmillään varmaan 30 senttiä. Tunsin selkään että Sintti oikeasti pelkäsi, mutta kun pyysin niin se käveli siitä silti yli... Se oli todella suuri luottamuksen osoitus Sintiltä. <3 Myöhemmin illalla kävelytin sen vielä maneesissa. Alla oleva kuva on tästä kävelytys kerrasta ja se on viimeinen meistä otettu yhteiskuva <3...

Tiistaina 25.9. tarkoitukseni oli mennä tallille illalla, mutta kun tulin kotiin äiti sai viestin että Sintti ja Jojo on viety pois...

Sitä järkytystä, vihaa kaikkea sitä tunnekuohua ei voi sanoin kuvailla... Minulle oli luvattu, että saan tietää milloin ne viedään pois ja hyvästellä Sintin.. No, kuinkas siinä sitten kävikään... Edellisenä iltana vielä lupasin tulevani huomenna... Kävin vielä samana päivänä hakemassa kaikki tavarani pois tallilta ja pyyhin Sintin nimen pois sen ovesta... Näin kaikki oli ohi. Olin loppuviikon pois koulusta, enkä käynyt moneen viikkoon tallilla... En vain kestänyt ajatusta tyhjästä karsinasta ja siitä tunteesta, että tärkeä osa elämääni on poissa... 

Kuitenkin tajusin sen, että en saa heittää pois sitä minkä Sintti kerran antoi minulle. Ilman sitä minä tuskin olisin tässä missä nyt olen. Se opetti minulle paljon ja olen siitä ikuisesti kiitollinen. Muistoja kukaan ei voi viedä pois ja ne voivat elää mielessä ikuisesti, vaikka Sinttiä ei enää elämässäni fyysisesti olekaan.  Parhaiten kiitän Sinttiä jatkamalla ratsastusta muilla hevosilla ja käyttämällä taitoja, joita olen siltä saanut.

This is the end. But remember, you will live in my memories forever ♥

Our sunset ♥