Kiharat koulukilpailut 28.9 + hieno Viippa

Lähes vuoden kisatauko päättyi eilen, kun sain alleni lainaratsun, Velmun, jolla pääsin starttaamaan B-merkin kouluohjelman. Viipankin kiima on loppunut, niin se on taas enemmän oma söpö itsensä.

Kisapäivä alkoi kun menimme aamulla kymmenen jälkeen tallille laittamaan hepan lähtökuntoon. Onneksi ei kovin likainen ollut, joten jalkojen pesu riitti. Sitten letitettiin harja, laitettiin kuljetussuojat ja lastattiin. Mukaan tuli myös toinen hevonen, jonka lastauksessa kestikin hiukan kauemmin.

Paikan päällä meillä ei mitään kiirettä ollut, joten katseltiin vähän kisoja kaikessa rauhassa ja taluteltiin Velmua. Kun meidän luokka alkoi, laitettiin hepalle varusteet päälle, ja lähdin verkkailemaan. Ulkokenttä oli sen verran pehmeä, että en siinä kauaa mennyt, etten turhaan väsyttäisi Velmua, joten käveltiin hiekkatietä ja kun saatiin, niin mentiin maneesin verkkapäätyyn verkkailemaan. Verkassa en mitään ihmeellistä tehnyt, lähinnä otin askellajit läpi, ja katsoin että Velmu kuuntelee apuja.

Kuva c Tytti K.

Lopulta tuli sitten meidän vuoro mennä radalle. En lähtenyt mitään varsinaisesti hakemaan, vaan palauttamaan kisaamista mieleen ja tekemään parhaamme (olin siis ennen kisoja mennyt Velmulla jotain 4 kertaa). Muuten rata meni oikein kivasti (tuomaripäädyn pienestä jännittävyydestä huolimatta), mutta Velmu säikähti peiliä, joka oli pitkän sivun päässä, jolloin jouduimme pienen hetken keskustelemaan, että syökö se peili pienen hevosen. Muuten ei kuitenkaan mitään ihmeellistä ollut, vaan tehtiin perushyvä ja tasainen rata. Prosentteja saatiinkiin 59,57 %, mihin olin tyytyväinen. Siinä vaiheessa luokkaa päästiin sillä tuloksella toiseksi, mutta lopulta kaksi ratsukkoa meni vielä meidän ohi ja lopullinen sijoitus oli 4/12. Eli ensimmäinen ei-sijoittunut.

Eilen tulikin täyteen kuukausi hevosenomistajana. Vaikka Viippa onkin ollut melko vaikea hetkittäin, ei kyllä kaduta ollenkaan. Tänään juuri tuli todistettua, että kyllä Viippa osaa olla hieno halutessaan. Toki asiaan vaikuttaa myöskin se, että kiima on ohi, mikä rauhoittaa Viippaa aika paljon, Käytös olikin tänään jo ihan eri tasolla kuin viime viikolla. Menin tänään vähän tehokkaamman treenin selästä käsin. Ollaan nyt päästy siihen pisteeseen, että voi vaatiakin jotain ilman totaalista kilahtamista. Käynnissä hain Viippaa vain apujen väliin, mikä onnistuikin melko hyvin, paitsi vasen pohje ei millään meinannut mennä läpi. Ravissa ja laukassa haettiin vain paljon rentoutta ja aivan pieniä pätkiä kokoamista (lähinnä pidätteiden läpikuuntelemista).  

Kaikki kuvat c äiti

pahoittelut tämän kuvan laadusta.. 

 Laukka olikin tänään oikein postitiivinen yllätys, ja olen huomannut myös, että Viippa on todella herkkä istunnalle, ja se on esim. laukassa paljon helpompi hidastaa istunnalla kuin ohjalla. Pätkittäin Viippa kokosi todella kivasti (ja tässä kohtaa en tarkoita, että olisimme menneet mitään koottua laukkaa tai muuta, vaan lähinnä sitä, että Viippa reagoi pidätteeseen tai istunnan tiivistämiseen ottamalla takajalat paremmin alle ja selkää käyttöön hidastaessaan laukkaa). Lopetettiinkin treeni oikein hyviin tunnelmiin ja olihan Viippa sen verran märkä että käytiin pesukarsinan kautta ja kylmäsin samalla jalat. 

Viipan mielipide kuvaamisesta :D

Mitä mieltä oottee, onko postaukset parempia näin, että selitän tarkemmin mitä on tehty, vai niin että kerron vain päällisinpuolin enkä tarkasti? :) Sana on vapaa.

Erikoispostaus [Lady]

Uuden materiaalin puutteen vuoksi, ajattelin tehdäkin hiukan erilaisen postauksen ja kertoa Ladysta: minulle tärkeästä ja rakkaasta ponista, jonka kanssa kohdattiin paljon haasteita, joista kuitenkin päästiin yli.

Kaikki alkoi jo vuonna 2008, kun Lady tuli Saksasta Suomeen. Olin silloin vielä aika pieni, enkä mitenkään kovin kummoinen ratsastaja, jokin Ladyssa kuitenkin veti puoleensa. Yhdelle tunnille opettaja sitten antoi sen ja totesin heti, että siinä on unelmaponi! Eihän me tietenkään mitenkään kovin hallitusti saati kauniisti menty - mutta milloin se on yrittämistä estänyt :D 

Niihin aikoihin Lady tuli muuten vähäksi aikaa myyntiinkin, ja olisin halunnut kovasti ostaa sen. Näin jälkikäteen sanottuna: ihan hyvä etten ostanut - ei sen takia etten ponista pitäisi tai muuta, mutta paremmin pääsin kehittymään ratsastajana mennessäni eri hevosilla valvovan silmän alla. 

Lady oli varsinkin silloin vielä (onhan se nykyäänkin) säikky ja melko liitävä yksilö. Kävimme kuitenkin starttaamassa parit koulukisat ihan ok:lla menestyksellä. Silloin se oli vielä enemmän Ladyn koulutusta tilanteeseen, koska raasu vaati jo aika paljon töitä saada kouluaitojen sisäpuolelle. Sitkeästi kuitenkin menimme.

Välissä ratsastin Jojollakin ja kisasin sillä, mutta syksyllä 2010, kun olisi ollut vuorossa estekisat nurmikentällä, sain aamulla tiedon, että Jojo ontuu. Vaihtoehdot oli joko osallistumisen peruminen tai Lady. Valitsin tietenkin Ladyn - mikä viisas valinta :D. Lady oli aivan paniikissa kun hevosia ja ihmisiä pyöri joka puolella paljon, ja minäkään en kovin paljon auttanut jännittäessäni, sillä olin Ladylla luokkamme korkuisia esteitä hypännyt ehkä jonkun pystyn aikoja sitten - muutenkin hyppykokemukseni Ladyn kanssa oli todella rajallinen. Verkassa poni oli ihan sekaisin ja suurimman osan ajasta käytin sen hidastamiseen esteen jälkeen. Kun vuoromme tuli, jouduin napauttamaan Ladyn raipan kanssa laukalle ja laukkaamaan kentälle, koska muuten emme olisi sinne päässet - niinpä tuomarin tervehtiminenkin sujui laukassa. Ensimmäisestä esteestä menimme jo kaukaa ohi, koska en saanut ponia kääntymään sen purtua kuolaimeen. Toisella yrityksellä menimme yli. Toisesta esteestä pääsimme ensimmäisellä yrityksellä, mutta se olikin tallille päin. Kolmannelle esteelle tuli todella huono tie, ja loikkasimme kauniin kaniiniloikan siitä yli - minulta tietenkin lähti tasapaino hypyn ollessa niin huono. Neljäs este oli suhteutetulla kolmannen kanssa, mutta toivoa ei ollut ponin kiemurrellessa ja kiitäessä. Juuri ennen neljättä estettä Lady päätti, että nyt riittää ja lähti oikelle - minun jatkaessa suoraan. Roikuin vähän aikaa ohjissa kiinni, mutta totesin ponin pysäyttämisen toivottomaksi sen rynnätessä paniikissa ulos kentältä, jossa ei porttia ollut. Minä sitten kävelin sieltä ihmisten kysyessä sattuiko ja lopulta ponikin saatiin kiinni. (Pienenä lisäyksenä, että minun jälkeeni eräs toinenkin meni Ladylla, ja he poistuivat kentältä jo toisen esteen jälkeen ponin purressa kuolaimeen kiinni).

Surullisenkuuluisa este numero 3.

Tämänkin jälkeen ratsastelin Ladylla jonkun verran, mutta en enää niin paljon, koska Sintti tuli kuvioihin. Missään vaiheessa en kokonaan jäänyt pois Ladyn selästä kuitenkaan, mutta ahkerammin aloimme treenaamaan vasta talvella 2011-12. Tällä kertaa treenimme painottuivat enemmän esteisiin, vaikkakin kävimme kyllä yksissä harjoituskoulukisoissa näyttäytymässä. Sain tosin Ladyn rauhoittumaan tällä kertaa vähän liiankin hyvin, joten menimme radan vähän turhankin rauhallisesti, ponin ollessa auttamattomasti pohkeen takana. Osasyy hiukan huonoon verkkaan oli tosin myös se, että menin samaisissa kisoissa Sintillä ja se vaati todella pitkän verkan, mikä kyllä kannatti - voitimme luokkamme.

Kevät menikin melko lailla esteitä treenatessa. Menimme alkukeväästä ainakin yhdet maneesikisat säälittävillä maahankaivetuilla esteillä - ja minä menin yli puolet radasta ilman jalustinta/jalustimia. No.. taisimme kuitenkin lopulta saada puhtaan radan, joten ei mitenkään hassummin.

Keväällä menin vielä kentällä yhdet kisat, joissa menimme luokan 80 cm. Vitsi olin Ladysta ylpeä kun pääsimme ensimmäisen vaiheen maaliin tuloksella 4 vp. Muuten rata meni sujuvasti, mutta meinasin unohtaa radan.. Ykkösesteellä jäin matkustamaan ja se kostautui kun tajusin vähän myöhään että kakkoseste on kohta vieressämme ja meidän pitäisi hypätä se. Lady olisi kyllä hypännyt sen huonollakin käännöksellä pienellä kannustuksella, mutta en viitsinyt ottaa riskiä, että poni ottaisi

 huonosta tiestä nokkiinsa ja loppurata menisi pieleen. Käänsin Ladyn siis lyhyellä tiellä niin, että pääsimme uudestaan kakkoselle ja siitä yli. Loppurata menikin oikein hyvin.

Kesä olikin meillä ahkeraa treeniaikaa ja päästiin hyppäämään melko isojakin esteitä. Valitettavasti kuitenkin teloin kesällä polveni (niukahti pahasti) en kuitenkaan pitänyt taukoa ratsastuksesta vaan jatkoin normaalisti. Se kuitenkin kostautui yhdellä estetunnilla. Menin Ladylla ja poni oli hiukan sähäkkä. Menimme erikoisesteitä, ja ensimmäinen moka kävi tullessamme trippelille. Yleensä sain roikuttua Ladyn selässä teki se mitä vain, mutta sen kieltäessä rajusti trippelille se väisti vasemmalle, ja olisin joutunut pitämään itseni selässä kipeällä polvella, joka ei tietenkään sitä kestänyt vaan tipuin. Lady säikähti melko pahasti kun tipuinkin, vaikka niin ei yleensä käynyt sen kieltäessä. Noh, nousin takaisin selkään ja jatkoimme. Kauaa ei kuitenkaan mennyt kun siirryimme hyppäämään trippeli - tynnyriokseri kaarevaa linjaa. Trippelistä pääsimme yli melko kivuttomasti, mutta Lady tietenkin pelkäsi tynnyriokseria, tulimme hiukan liian nopeasti sille, jolloin en aivan ehtinyt saada apuja läpi. Lady kielsi, jolloin hiekat lensivät tynnyrin päälle mikä sai ponin sekoamaan totaalisesti. Se yritti kääntyä rajusti ympäri - sillä seurauksella että melkein kaaduimme ja Lady kääntyi melkein istuen 180 astetta, taas siihen suuntaan, jossa minun olisi pitänyt käyttää kipeää jalkaani. Pysyin käänöksen ajan selässä, mutta ponin ponkaistessa täyttä vauhtia käännöksestä suuntaan x, petti tasapainoni ja putosin.., Polvi tuntui tämän jälkeen jo melko murjotulta, mutta lopputunti menikin onneksi kommelluksitta ja päästiin kaikista esteistä suosiolla yli. Loppukesästä Lady saikkuili ja menin jonkun verran Likulla. 

Syksy kuitenkin koitti ja Lady tuli takaisin tunneille. Treenailtiin taas vähän, ja käytiin meidän viimeiset estekisat. Saatiin puhdas rata ja Lady oli oikein hyvä. Käytiin myös muutamassa Petri Tolmusen valmennuksessa ja ne oli oikein hyviä meille molemmille.

Syksyllä kuitenkin Sintti lähti, ja pidin muutaman kuukauden tauon ennen kuin kävin Kivarissa - tai edes ratsastin - lähdön jälkeen. Kävin sitten parin treenikerran jälkeen Likulla seuramestaruuksissa (vain esteosuudessa, en halunnut Sintin lähdön jälkeen mennä koulukisoihin - edes katsomaan) ja voitettiinkin yllättävästi estemestaruus. Kuitenkin olen senkin jälkeen mennyt Ladylla aina välillä, ja kyllä se poni on vaan jotain niin kivaa. Ainut iso miinus on sen pieni koko, mutta toisaalta, jos se olisi isompi, se ei olisi enää se Lady, jonka minä tunne ja josta pidän. Lady on vallannut oman osansa ikimuistoisista persoonista joilla olen kisannut, ja sillä on aina paikka sydämmessäni - aina.

Jos tykkäsitte tästä, niin voisin tehdä myös esim. Jojosta, Likusta tai ZZ:sta tällaisen. Jos haluat siis lisää näitä, niin laita kommentteihin kenestä hevosesta, niin voisin sitten tehdä :)

Missing you ♥ [Sintti]

Jo kaksi vuotta siitä, kun sain viestin, että Sintti on lähtenyt pois. Ikävä helpottaa ajan myötä, mutta onneksi kukaan ei voi viedä yhteisiä muistojamme ♥

Postaus tavoitteista

Viippasella onkin nyt sitten kiima, ja hän on osoittanut mielipiteensä asioista vielä normaaliakin selvemmin, hyvä keinohan on esimerkiksi pystyyn hyppiminen ja muu yhtä järkevä... Asiaan kyllä vaikuttaa sekin että olen itse ollut kohta viikon kipeänä joten Viippa on periaatteessa lomaillut viikon, lukuun ottamatta paria juoksutusta. Onneksi neiti oli vielä viime viikon laitumella, joten on siellä saanut aika hyvin liikuntaa.

Mitään ihmeellistä ei olla tehty, mutta parina päivänä muistin raahata kuvaajan (tai siis oikeastaan kameran), joten saatte nyt jonkun verran kuvasaldoa sekä laitumelta, että irtojuoksutuksesta sun muusta. Koska krjoiteltavaa ei mun sairastumisen takia muuten hirveästi löydy, ajattelin kirjoitella hiukan meidän tulevaisuudensuunnitelmista - huomioikaa kuitenkin, että kyseessä on vasta suunnitelmat, jotka voivat hevosen ja minun ehtojen mukaan muuttua.

Viippa ja sen paras kaveri

Ihan ensimmäiseksi Viipasta on tarkoitus saada mahdollisimman mutkaton käsitellä. Muutosta parempaan on tapahtunut reilusti näiden kohta parin kuukauden aikana, mutta on vielä tilanteita, joissa säännöt eivät ole vielä ihan selvät. Alkuunhan Viippa oli käytävällä aika seilaaja, joten vei jonkin aikaa ennen kuin se tajusi, että ideana on seistä paikallaan. Tällä hetkellä tamma on todella fiksu käytävällä - paitsi nyt kiiman aikaan... Myöskin pesukarsina on ollut pienoinen ongelma, koska Viipan mielestä kylmä vesi on inhottavaa, tästä keskustelimme pari ekaa kertaa, ja nyt käytös on jo sellaista, että Viippa seisoo paikallaan ja antaa suihkuttaa, vaikka ilmeestä näkee ettei se lempipuuhaa olekaan. Lisäksi lastausta pitää treenata - ja reilusti, mutta sekin on jo siinä pisteessä, että heppa menee mukisematta traikkuuun, pikkuhiljaa sitten edetään eteenpäin. Ja siis tässä oli nyt vain muutama esimerkki, ja vaikka totesin esimerkiksi käytäväkäyttäytymisen olevan hyvää, tarvitsee se edelleen hiukan - tai itse asiassa paljon - treeniä.

Näitä käytännön tilanteita voisi luetella aivan liian pitkän listan, mutta ehkäpä siirryn nyt kunnolla tavoitteisiin.

Viippahan siis ostettiin minulle - paitsi "harraste"hevoseksi - kisaamiseen. Tälle vuodelle kisatavoitteet ovat aivan nollassa. Pääasia on, että ratsastustyö saadaan hyvälle pohjalle, ja kasataan kuntoa ja lihaksia. Lisäksi haetaan paljon, paljon rentoutta ratsastukseen ja sitä kautta rehellisempää työksentelyä, mutta myös ihan perusapuja läpi, sillä ne ovat Viipalla hiukan hukassa. Ensi vuodelle on vasta kunnollisia tavoitteita, ja nekin voivat muuttua Viipan edistymisnopeuden mukaan. Toivon mukaan päästäisiin kuitenkin starttaamaan vähintään helppoa B:tä - riippuen siitä, kuinka pahaksi kisajännittäjäksi Viippa osoittautuu.

Esteillä tavoitteet olisivat 80 cm radan puhdas läpäisy, mutta tämä on vain heitto, koska Viipalla ei ole ainakaan pariin - kolmeen vuoteen hypätty, joten on hankala sanoa minkälainen yksilö sieltä paljastuu. (Tai no, olen minä kerran sitä "irtohypyttänyt" parin säälittävän ristikon ja yhden pystyn yli :D) Ja esteillä tavoitteisiin vaikuttaa myös se, kuinka nopeasti Viippa saadaan sileällä toimimaan, koska en halua ruveta hyppimään, ennen kuin hevonen toimii sileällä hyvin.

Viimeisimpänä, muttei tosiaankaan vähäisimpänä tavoitteena, on saada Viippa luottamaan minuun mahdollisimman hyvin. Tähän pyrimme päivittäisellä työskentelyllämme ja maasta käsin.

Tämä oli nyt vain tällainen pintaraapaisu tavoitteisiin ja niiden toteutumiseen, mutta eiköhän tästäkin jotain kuvaa saa.

Edelliseen postaukseen tuli toive siitä, että tekisin maastakäsin työskentelystämme postauksen. Ja mielelläni toteutan toiveen. Teen tässä joku päivä kunnolla maastakäsin töitä, ja yritän muistaa kamerankin. Onko mitään toiveita postauksen tyylistä, eli haluatteko ennemmin videolla vain kuvia niin että selitän mitä tein? 

Loppukevennyksesi Viipan kameli-ilme :D