Kesäisiä kuulumisia

Aika menee kyllä tosi nopeaan - liiankin. Noh.. ollaan ehditty tässä parin viikon aikana valmentautua useampia kertoja ja pyörähtää kotitallin kisoissakin, mutta siitä vähän myöhemmin.

Neidillähän piti alun perin olla kengitys jo kesäkuun alussa. Tallin vaihto kengittäjän muuttoinen ynnä muineen sotki kuitenkin kuvioit perusteellisesti ja jouduimme turvautumaan aikaisemmin vieraaseen kengittäjään, joka pääsi lyhyehköllä varoitusajalla kengittämään. Viippa kun on hiukan vaikea kengittää, niin uudelle kengittäjälle se oli vielä testailemassa mitä tarvitsee tehdä. Meidän oman kengittäjän piti kuitenkin tulla viime viikolla, mutta jostain syystä hän ei päässytkään, joten kengitys onkin vasta tällä viikolla. Viippa on kyllä sen verran herkkä siitä, minkälaiset kaviot on ja niiden asennosta, että alkaisi olla korkea aika saada ne kuosiin... Tämän hetkinen tilanne kun tuottaa hiukan ongelmia. Ei mitään vakavia, mutta takakavioiden alkaessa olla pidemmät, Viippa kolhii useammin etujalkoja (käytössä on kyllä putsit) ja olisi ihan mukavuussyistä hevosen kannalta parempi saada vuoltua kaviot kunnolla. Toivon mukaan tämän viikkoinen kengitys kuitenkin onnistuu, niin neiti saisi uudet, hyvät popot alle.

Olipas epäselvää, toivon mukaan joku edes tajusi. :D

No mutta, valmennuksissa ollaan parina viime viikkona keskitytty todella paljon rentouteen, paitsi ylipäätään ratsastettaessa, mutta varsinkin tehtävien aikana. Viippahan jännittyy todella herkästi erilaisten tehtävien aikana, varsinkin sulkutaivutus on yksi tällainen. On todella tärkeää että ratsastaja tukee sitä ja pitää käden elävänä - heti jos jään itse jännittämään, myös Viippa jännittyy. Asiaa ei myöskään yhtään auta se, että Viippa edellisessä kodissaan suurimmaksi osaksi seisoi muutaman vuoden, jolloin sen työmotivaatio ja -psyyke ei aina ole kovin loistava. Vajaan viime vuoden aikana tätä asiaa on kyllä saatu korjattua, mutta nyt olemme keskittyneet siihen oikein erityisesti, mikä onkin heti näkynyt. On hieno tunne kun aikaisemmin vaikeita asioita saakin nyt tehtyä huomattavasti helpommin - ja vieläpä rennosti! Toki kyse on vielä enemmän tai vähemmän pätkistä, mutta niistähän se kokonaisuus muodostuu. Rentouteen keskittyminen on aiheuttanut myös sen, että Viippa on rauhoittunut huomattavasti tajuttuaan sellaisen jutun, että kun se jännittyy, se ei saa esim. nostaa laukkaa vaan tehdään esimerkiksi käynnissä töitä niin kauan että se rauhoittuu, ja vasta sen jälkeen nostetaan laukka. Tämä on johtanut siihen, että yhtenäkin päivänä saimme tehtyä käynti-laukka-käynti ja käynti-laukka-ravi -siirtymisiä lähes koko ajan rennolla hevosella. Tämä oli todella hieno saavutus, ja Viippa saikin isot kehut.

Tämän päivän valmennus mentiinkin gramaaneilla, jotka otettiin lähinnä hiukan avittamaan siirtymisten kanssa. En siis pitänyt niitä kovinkaan kireällä, vaan ne lähinnä "roikkuivat mukana". Aloitettiin kolmikaarisella kiemurauralla ensin käynnissä, jossa hain Viippaa vain eteen-alas rennoksi. Kun käynti oli hyvää, siirryttiin ravissa tekemään myös kolmikaarista niin, että keskihalkaisijan kohdalla aina siirtyminen käyntiin. Käännöksissä ja ylipäätään kokoajan piti muistaa pohkeen tuki, ja ohjalla vain haettiin asetusta ja säädeltiin muotoa. Näin Viippa tulikin oikein mukavaksi ratsastaa ja saatiin oikein kivoja siirtymisiä, vaikka hetkittäin pitikin muistuttaa peruutusten kautta, että ohjaa on kuunneltava. 

Kolmikaarisen jälkeen siirryttiin tekemään pohkeenväistöä keskihalkaisijalta molempiin suuntiin ravissa. Ensin mentiin vain pohkeenväistöä, mutta kun se alkoi sujua rennosti, alettiin hakemaan enemmän sulkutaivutusta. Tämä osoittautuikin hieman haastavammaksi ja saatiinkin tehdä melko paljon töitä, että saatiin tehtävä onnistumaan edes jotenkin, kun Viippa päätti ryhtyä hankalaksi. Viipallahan on sellainen mukava  "tapa", että kun se ei halua tehdä jotain, joka on sen mielestä jostain syystä liian vaikeaa, se rupeaa joko riekkumaan loikkimalla tai jumittamaan paikallaan. Tänään se koitti ensin riekkumista, mutta siirtyi melko pian jumitukseen. Suurin ongelmahan on se, että Viipalla on sen verran suuri luonne, ja vahva tahto, että sen kanssa saattaa joskus joutua keskustelemaan melko pitkäänkin. Tällaisissa tilanteissa huomaa, että se on joskus päässyt todennäköisesti tekemästä jotain asiaa protestoimalla vahvasti, sillä siinä vaiheessa se osaa olla todella vaikea. Ja tietenkään, kun kyseessä on Viippa (tai sama asiahan se olisi muittenkin hevosten kanssa), hevoselle suuttuminen ei auta yhtään - päinvastoin, se pahentaa vain tilannetta. Kaikkein parhaiten löytyy yhteinen sävel, kun hevoselle tekee selväksi selkeillä, mutta kuitenkin herkillä avuilla, että on tehtävä on tehtävä, ja vasta kun sen on suorittanut pyydetysti, lopetetaan. Nykyisin tämä ei välttämättä vie enää kovin kauaa, mutta varsinkin silloin kun Viippa oli ollut vasta vähän aikaa, se hankaloitti todella paljon asioita. Tänään meni tavallista kauemmin, mutta veikkaisin kiiman olevan syypää siihen. 

Kun saimme "keskusteltua" asioista hetken, sujui sulkutaivutus oikein mallikaasti ja Viippa sai isot kiitokset. Tämän jälkeen otettiin hetki vapaampaa ravia, josta haimme samalla keskiravin omaista ravia. Vitsit, mitä liikettä Viipottimesta löytyikään! Tuntui että se oikeen otti kirjaimellisesti takajalat alleen ja löytyi tosi makeeta ravia. Loppuun otimme vielä molempiin suuntiin hetken laukkaa ja sern jälkeen loppuravit eteen alas, ja loppukäynnit maastoon päin. Hieno heppa, vaikka meinattiinkin päätyä hetkittäin konfliktiin. :D tammat... ;)

Viipallahan jumitus vaikuttaa myös selkeästi siihen, että se saattaa alkaa jumittamaan, tänään se oli kiiman seurauksena vähän jumissa, mikä kiiman lisäksi vaikutti varmasti sen työntekoon. Yleensä se ei kuitenkaan reagoi niin vahvasti tehtäviin, vaan on ihan yhteistyökykyinen - ainakin jossain määrin. :D

Tunnin jälkeen kylmäiltiin Viipan jalat, ja pestiin se vielä ihan shampoon kanssa. Nyt on kiiltävä heppa - ainakin hetken.

Tulipahan romaani, pisteet niille, jotka jaksavat lukea loppuun asti. Valitettavasti tämän päivän tunnista on kuitenkin vain videomateriaalia, ja videon editointiohjelma lakkoilee.

Kisoista tulossa erillinen postaus kunhan saan kuvia, ja tekstin valmiiksi. 

P.S. Viipalla ja minulla on huomenna vuosipäivä, kiinnostaisiko jokin erikoispostaus sen tiimoilta?

Vastoinkäymisten kautta voittoon

Kesäkuu hurahti nopeasti ohi, enkä kerennyt blogiakaan tulla päivittelemään. Eipä sillä, meidän meno on ollut todella kevyttä huhtikuun loppupuolelta kesäkuun puolivälin paikkeille asti erinäisistä vastoinkäymisistä johtuen. Viime viikolla päästiin ekaa kertaa reiluun pariin kuukauteen valmennukseen, ja kyllä tulikin tarpeeseen. Tänä aamuna meillä oli myäs valmennus, ja alkaa taas homma pikkuhiljaa löytää normaaleille uomilleen.

Huhtikuun paikkeilla alettiin siis aktiivisesti etsiä koulusatulaa, muutaman kuukauden (Viipan meillä oloajan) epäaktiivisen etsimisen jälkeen. Saatiin tutulta hyvä vinkki hyvästä satulansovittajasta, joka myäs välittää satuloita, ja hänen avullaan Viipalle löytyikin sopiva koulusatula, hiukan hinta kirpaisi, mutta mitäpä sitä ei rakkaan treenikaverin eteen tekisi - eikös? :D Nyt yritän myydä tuon meidän estepenkin alta pois. Viippa on kuitenkin tässä vajaassa vuodessa saanut sen verran lihasmassaa ja muutenkin muuttunut, että se ei vaan enää sovi. Onneksi ei kuitenkaan olla hätää kärsimässä kun saatiin tuo koulusatula.

Lisäksi Viipalle tuli vähän ongelmia huhtikuun lopussa mm. kavioiden kanssa. Päädyttiin lopulta käymään klinikalla, jossa meistä tulikin viisaampia, röntgenkuvien ja laajan verenkuvan seurauksena. Mitään hälyttävää ei löytynyt, mutta muutamia löytöjä (röntgenissä) kuitenkin. Kaikki oli  kuitenkin sellaisia, mitkä Viipalla on ollut koko sen iän, eikä niille tehtäisi mitään, vaikka kyseessä olisi nuorikin hevonen. Klinikan jälkeen Viipalla oli vielä kevyempää ohjelmaa sisältäen lähinnä kävelyä. 

Toukokuun viimeisinä päivinä Viippa ja muut tallilla olevat hevoset pääsi laitumelle. Viippa oli tietenkin hirveän tyytyväinen päästessään syömään 24/7, mutta valitettavasti homma ei mennyt ihan niin hyvin, vaan erinäisten seikkojen takia, mennessäni eräänä aamuna tallille, oli Viippaa potkaistu toiseen takajalkaan, sillä seurauksella että siinä oli hyvän kokoinen haava.. Ja aivan kuin tämä ei olisi riittänyt, meidän oli määrä samana päivänä muuttaa uudelle tallille, jossa olisi paremmat treenimahdollisuudet ja muutenkin. No, eipä siinä muu auttanut kuin hoidella haava hyvin, ja pistää kamat kasaan iltapäivän muuttoa varten. Iltapäivällä saavuttiin sitten uudelle tallille, jossa Viippa oli kyllä käynyt aiemminkin. Hoidettiin vielä jalka, ja sitten Viippa pääsi tarhaan.

Ensimmäiset viikot uudella tallilla meni siis lähinnä Viipan kanssa hengaillessa ja jalan hoidossa. Nyt ollaan pikkuhiljaa päästy treeninkin makuun, ja toivon mukaan saataisiin nyt treenailla ilman vastaavia ongelmia, joita meillä on ollut ihan riittämiin viime aikoina. Oli kyllä olemassa suunnitelma b:kin, mutta näyttäisi nyt siltä, että sitä ei ainakaan tänä kesänä tarvita.

Viippa on nyt tämän reilun kuukauden aikan tuolla uudella tallilla ollut pienten alkujännistysten jälkeen kyllä todella rento. Aikaisemmalla tallilla Viippa piehtaroi melko harvoin, ja nukkui makuultaan vielä harvemmin, mutta täällä neiti harrastaa molempia, vaikka ympärillä olisi hyörinääkin.

Nyt pitää vaan toivoa parempaa onnea jatkossa, että päästäisiin treenailemaan.

Istuva härkä - eikun Viippa

~ I'm free, free enough to do what's on my mind ~

Pitkän postaustauon jälkeen taas ruudun ääressä. Kenttä on vihdoin melkein kuivunut, joten ollaan päästy treenailemaan paremmin ja korjailemaan erinäisiä ongelmia ja harjoittelemaan. Huolimatta muutamista vastoinkäymisistä, on homma edennyt ja viime viikolta (ja aikaisemmiltakin) laitan alle kuvia.

Viipan kanssa on ollut viime aikoina erinäisiä jaksoja, jolloin lähes kaikki sujuu ja toisia jaksoja jolloin asiat ovat taas vaikeita. Tämä on kuitenkin melko normaalia, varsinkin kun on kyse hevosesta (eritoten tammasta), joka on ennen minulle tuloaan melko pitkälti seissyt muutaman vuoden, satunnaisesti liikutettuna. Yksi ongelma on ollut laukka sinällään, kun Viipalla muutama viikko sitten jumahti selkä, kun sillä ei yhtenä kylmempänä yönä ollut paksumpaa sisätoppista päällä ja pohjat oli ollut pitkään huonoja, mikä taas aiheutti sen, että hevosen "varoessa" pohjaa se jumautti itsensä. Tämä saatiin kuitenkin kivasti hoidettua hierojan, liikutuksen, levon ja muiden asioiden avulla. Tällä hetkellä Viippa siis on melko hyvä, ja pohjien parannuttua on treenikin päässyt jatkumaan paremmin. Toki ollaan myös muutaman kerran käyty maneesilla, mutta itse olin lähes kaksi viikkoa tässä välissä kipeä, jolloin Viipan liikutus koostui pääasiassa juoksutuksesta tai kävelytyksestä sekä parista ratsastuskerrasta erään toisen ratsastajan toimesta.

Tällä viikolla ollaan palattu pikkuhiljaa normaaliin treenirytmiin, ja on kyllä ollut kiva hevonen ratsia! Toki tulee (paljonkin) hetkiä jolloin mikään ei toimi, mutta en hetket kun Viippa on avuilla ja kuuntelee rehellisesti on sitäkin parempia. Ja ai vitsi, että tykkään sen laukasta. Siinä on todella paljon voimaa, ja se on muutenkin todella kiva (eikä muutkaan askellajit hassumpia ole). Varsinkin kun laukkaa vähän kokoaa, on se todella kivaa. 

Ollaan nyt treenailtu siirtymisiä, ja haettu niihin tasaisuutta ja rentoutta. Varsinkin laukkaamisen jälkeen siirtymät ovat hieman vaativia, kun Viipotin on sitä mieltä että nyt mennään - ja mielellään kovaa. :D Niihinkin on kuitenkin pikkuhiljaa tullut sitä tasaisuutta, mutta treeniä vaaditaan vielä - ja rutkasti. 

Viipasta on muutenkin tämän reilun puolen vuoden omistuksen aikana kuoriutunut pikkuhiljaa aivan äärettömän sympaattinen tamma. Huonoja päiviä on ja saakin olla, mutta hyvät päivät on todella kivoja. Alun perin Viippa ei olisi millään pärjännyt yksin tallissa, mutta nyt se on siellä lähes joka päivä yksinkin - rauhallisesti. Pesukarsinakaan ei kuulu lempijuttuihin, mutta sielläkin voi kuitenkin olla aivan asiallisesti. 

Tänään tehtiin melko kevyt ja palautteleva treeni, johon sisältyi siis melko paljon eteen-alas -ratsastusa ja hiukan siirtymisten treenailua. Pääasiassa Viippa oli oikein miellyttävä, lukuunottamatta muutamia vakio temppuiluja. Saatiin pari oikein kivaa siirtymää, ja laukassa rentoa, mutta kuitenkin jäntevää laukkaa. Kokonaisuudessaan siis oikein kiva. Kylmäilin vielä jalat tallissa ja venyttelin, ja sitten pääsikin syömään heinää ulos. Alla muutamia äitin ottamia kuvia.

Viippa pääsi lopuksi vähäksi aikaa irti kentälle

<3 

Maanantaina mulla on taas valmennus, niin jos on hyvä ilma, voisin yrittää saada videkoostetta kasaan. 

'cause baby it's you and me [viikkokatsausta]

Tänään olikin hiukan erikoisempaa ohjelmaa luvassa, mutta siitä vähän myöhemmin. Kentän pohja on ollut nyt viime viikosta asti vähän huono, joten ollaan jouduttu käyttämään vähän mielikuvitusta liikutuksen suhteen ja antamaan kevyempiä päiviä enemmän. Viipalle tuli myös kevään ensimmäinen kiima, mikä on luonut oman erikoisuutensa viime päiviin.

Tiistaina pääsin koulusta sen verran myöhään, että tallille lähtökin ajoittui jo hämärään ja mielenkiinnolla odottelin Viippasen reaktiota (yleensä olen pyrkinyt liikuttamaan sen valoisalla), mutta neitokainen käyttäytyi oikein fiksusti ilman kommervenkkejä ja oli vielä lisäksi mukavan rento ja letkeä. Juoksutin lähinnä askellajit läpi ja lihakset auki - periaatteella, joten mitenkään rankka treeni ei ollut kyseessä. Kuvia ei valitettavasti juoksutuksesta ole. Juoksutuksen jälkeen Viippa sai vielä hieronnan, ja kyllä neiti nautti.

Keskiviikkona Viipalla oli tuttuun tapaan ansaittu vapaa.

Torstaina päädyinkin pohdinnan jälkeen ratsastamaan. Viippa oli vapaapäivän jäljiltä hiukan jäykkä, mutta vertyi kuitenkin nopeasti päästyään liikkeeseen. Haettiin jälleen kerran vain tasaisuutta, rentoutta ja apuihin rehellisesti ja nopeasti reagointia. Viippa oli periaatteessa ihan hyvä, ei mitenkään ihmeellisen hyvä, muttei huonokaan. Jos olisin ratsastanut vähän kauemmin olisin voinut hakea sen vielä paremmaksi edestä (kevyemmäksi ja nopeammaksi), mutta olin kuitenkin jo melko tyytyväinen, ja piti rientää sääntökoulutukseen, niin sai jäädä tiukempi vääntäminen.

Perjantaina kenttä oli siinä kunnossa, että totesin parhaaksi vain kävelyttää ja tehdä maastakäsin töitä. Suurimman osan ajasta työskenneltiin kentällä, mutta käytiin myös ihmettelemässä maastoon menevää tietä. Viippa oli aika mukava, ja saatiin hyvin tehtyä erilaisia tehtäviä. Tästä olisi ollut kiva kuvata vaikka ihan oma postaus, mutta valitettavasti kuvaaja ei päässyt paikalle oltuaan töissä.

Kun kerran aikaa oli, leikkasin vielä Viipan harjan ja hännän tallissa, kun neiti oli valmiiksi mukavan rento ja yhteistyöhaluinen.

Lauantaina lähtiinkin pitkästä aikaa kentän ulkopuolelle, kun saatiin seuraa. Mentiin siis tekemään vähän hankitreeniä takapellolle. Alkuun Viippa oli vähän sitä mieltä, että mihinkähän nyt ollaan menossa, mutta lopun perin oli kuitenkin hauskaa ja Viippakin hokasi, että voi myös rentoutua eikä tarvitse kyttäillä metsään koko aikaa. Käytin Viipan myös kuljetuskoppissa ihan treenin vuoksi ja maanantaita silmällä pitäen. Pellon laidalle sain kuvaajankin niin löytyy materiaalia, harmi vaan että sää ei oikein suosinut, joten kuvia ei ole paljoa.

Sunnuntaina kenttä oli sen verran parempi, että uskalsin juoksuttaa varovaisesti Viipan, ja ihan hyvinhän se pystyssä pysyi, eikä edes liukastellut. Liikkeessä hiukan näki, että pohja on huono, mutta meni kuitenkin ihan kivasti ja kuunteli hyvin. 

kuva yhdeltä aamulta

Maanantaina eli tänään olikin vuorossa hiukan vaihtelua - lähdimme nimittäin maneesille oman kentän ollessa huonohkossa kunnossa ratsastusta ajatellen. Päästyämme tallille laitettiin kamat autoon ja traikku valmiiksi. Sitten hain Viipan sisään, harjasin ja loimitin sen kuljetusta varten sekä laitoin suojat. Tämän jälkeen oli vuorossa lastaus, jonka jälkeen päästiin lähtemään maneesille. Maneesilla hepan kuntoon laitto ja kyytiin. Alkuun Viippa oli vähän spooky, mutta rauhoittui muuttui vähän rauhallisemmaksi kun vain hain sitä erilaisilla tehtävillä avuille. Haettiin aika paljon tunnin aikana ihan perusjuttuja (taas :)) ja rentoutta. Saatiin varsinkin ravissa muutama tosi kiva pätkä myös niin että istuin alas :D. Laukka oli vähän vieraasta paikasta johtuen jännittynyttä, mutta ei mitenkään mahdotonta. Loppuraveissa Viippa alkoi olla jo sen verran väsynyt, että meinasi ruveta sähläämään päänsä kanssa, mutta lopetettiin heti kun saatiin hyvä pätkä ja loppukäyntien jälkeen neiti pääsi vielä maneesiin vapaana käppäilemään, kunhan oli ensin loimitettu kunnolla, ettei palellu. Tämän jälkeen olikin vuorossa jo kuljetussuojien takaisin laitto ja lastaus. Viippa käveli vaan suoraan sisään ja tallillakin tuli asiallisesti pois. Kotona vielä kylmäiltiin jalkoja ja kuivateltiin heppaa jonkun aikaa (meni muuten aika monta loimea märäksi) ennen kuin heitin hyvin loimitettuna tarhaan syömään päiväheiniä. 

Kuvia on valitettavasti heikosti koska maneesi.. Kamera ei oikein siellä jaksanut ottaa hyviä kuvia, mutta kyllä niitä muutama on ja sitten on pari pysäytyskuvaa videoista, mutta niiden laatu on vähän.. :D

Mitä tykkäsitte nyt vähän tällaisesta "viikkokatsauksesta"? Pitäisikö tehdä tällaisia useamminkin vai onko kivempi että kerron vaan sekalaisesti mitä ollaan tehty? :) Sana on vapaa!

+ Ideoita 100. postaukseen otetaan vastaan! (tai postauksiin ylipäätään)

One day at a time

Edellisestä postauksesta on jo luvattoman kauan aikaa, mutta minkäs sille voi, että ei vaan ole saanut aikaiseksi koottua ajatuksia tekstiksi asti. Materiaalia löytyisi kyllä jonkun verran viime viikkojen ajalta, enkä edes tiedä mistä aloittaa, mutta yritän pitää tekstin lyhyenä ja kertoa vain pääkohtia lyhyesti, että saan materiaalia säilöönkin tulevia postauksia varten.

Tältä aamulta; tarhaan lähdössä

Viippa on ollut viime aikoina vaihtelevasti vuoroin todella hyvä, ja vuoroin melkoisen hankala. Ollaan kuitenkin edetty tasaisen (vaihtelevasti :P) sekä selästä- että maastakäsin. Viimeksi eilen oli vuorossa valmennus, mikä menikin loppujen lopuksi ihan hyvin. Viippa oli vain alkuun hiukan eri mieltä siitä, tarvitseeko töitä todella tehdä.

Ratsastus on painottunut perusasioihin ja niiden hiomiseen, eli mitään ihmeellistä ei olla tehty, lähinnä vaan haettu rentoa, avuilla oikein päin kulkevaa hevosta. Joinain päivinä tämä on äärimmäisen hankalaa, kun taas muutaman kerran on saanut nauttia siitä, kun hevonen vain kuuntelee ja voi oikeasti ratsastaa, ilman että menettää rentouden tai muodon. Raspauskin Viipalla oli nyt viikko takaperin, eikä suusta onneksi mitään ihmeellisempää löytynyt, ihan normaali oli, mitä nyt hiukan sai raspata. Kengitys taas olisi edessä päin, kunhan kengittäjälle vaan saa soitettua ja varattua ajan - millä ei tosin vielä kiire ole. 

Aika paljon liikutus on painottunut myös juoksutukseen, milloin minkäkin hyvän tekijän takia. Viime viikolla olin vielä lisäksi itse kipeänä, jolloin tarvitsin Viipan hoitoon apua, kun olin siinä jamassa, että tallille ei ihan heti oltu lähdössä. Oli kuitenkin kiva päästä sitten tervehtyneenä tallille, kun neiti oli kovin onnellisen oloinen. Juoksutushan on viime aikoina ollut periaatteessa melko rutiininomaista, siltä osin, että missä askellajissa mennään ja mihin suuntaan, hienosäätöähän nyt voi aina tehdä ja yrittää saada hevosta aina nopeammaksi avuille ja paremmin kuuntelemaan (sinäinen pieni perfektionistini nostaa päätään).

vähän höntsäilyä

Mitään ihmeellisempää ei tosiaan siis ole viime aikoina ollut, vaan aika tasaisesti vaan ollaan treenailtu milloin mitäkin, viimeisimpänä venyttelyä. Vipsu ihmetteli hiukan ensimmäisillä kerroilla, mutta nyt homma sujuu jo hienosti, ja Viippa tuntuu oikein tykkäävän.

Edelleenkään en lupaa blogin aktiivisuudesta mitään, vaan päivittelen kun hyvältä tuntuu, en kuitenkaan halua kirjoitella jos se on jo valmiiksi pakkopullaa. Ja jos meidän kuulumiset kiinnostaa, enkä tänne ole päivitellyt, niin tokihan minulta voi muutenkin niitä kysellä. :) 

Nykyinen ulkoasu on melko nopeasti tehty, kun halusin vain keväisemmän, mutta yritän väsäillä tässä vähän hienommankin ehtiessäni.

P.S. Kohta on muuten blogin 100. teksti, mitähän erikoista sitä keksisi? Ehdotuksia saa laittaa tulemaan! :)