Vastoinkäymisten kautta voittoon

Kesäkuu hurahti nopeasti ohi, enkä kerennyt blogiakaan tulla päivittelemään. Eipä sillä, meidän meno on ollut todella kevyttä huhtikuun loppupuolelta kesäkuun puolivälin paikkeille asti erinäisistä vastoinkäymisistä johtuen. Viime viikolla päästiin ekaa kertaa reiluun pariin kuukauteen valmennukseen, ja kyllä tulikin tarpeeseen. Tänä aamuna meillä oli myäs valmennus, ja alkaa taas homma pikkuhiljaa löytää normaaleille uomilleen.

Huhtikuun paikkeilla alettiin siis aktiivisesti etsiä koulusatulaa, muutaman kuukauden (Viipan meillä oloajan) epäaktiivisen etsimisen jälkeen. Saatiin tutulta hyvä vinkki hyvästä satulansovittajasta, joka myäs välittää satuloita, ja hänen avullaan Viipalle löytyikin sopiva koulusatula, hiukan hinta kirpaisi, mutta mitäpä sitä ei rakkaan treenikaverin eteen tekisi - eikös? :D Nyt yritän myydä tuon meidän estepenkin alta pois. Viippa on kuitenkin tässä vajaassa vuodessa saanut sen verran lihasmassaa ja muutenkin muuttunut, että se ei vaan enää sovi. Onneksi ei kuitenkaan olla hätää kärsimässä kun saatiin tuo koulusatula.

Lisäksi Viipalle tuli vähän ongelmia huhtikuun lopussa mm. kavioiden kanssa. Päädyttiin lopulta käymään klinikalla, jossa meistä tulikin viisaampia, röntgenkuvien ja laajan verenkuvan seurauksena. Mitään hälyttävää ei löytynyt, mutta muutamia löytöjä (röntgenissä) kuitenkin. Kaikki oli  kuitenkin sellaisia, mitkä Viipalla on ollut koko sen iän, eikä niille tehtäisi mitään, vaikka kyseessä olisi nuorikin hevonen. Klinikan jälkeen Viipalla oli vielä kevyempää ohjelmaa sisältäen lähinnä kävelyä. 

Toukokuun viimeisinä päivinä Viippa ja muut tallilla olevat hevoset pääsi laitumelle. Viippa oli tietenkin hirveän tyytyväinen päästessään syömään 24/7, mutta valitettavasti homma ei mennyt ihan niin hyvin, vaan erinäisten seikkojen takia, mennessäni eräänä aamuna tallille, oli Viippaa potkaistu toiseen takajalkaan, sillä seurauksella että siinä oli hyvän kokoinen haava.. Ja aivan kuin tämä ei olisi riittänyt, meidän oli määrä samana päivänä muuttaa uudelle tallille, jossa olisi paremmat treenimahdollisuudet ja muutenkin. No, eipä siinä muu auttanut kuin hoidella haava hyvin, ja pistää kamat kasaan iltapäivän muuttoa varten. Iltapäivällä saavuttiin sitten uudelle tallille, jossa Viippa oli kyllä käynyt aiemminkin. Hoidettiin vielä jalka, ja sitten Viippa pääsi tarhaan.

Ensimmäiset viikot uudella tallilla meni siis lähinnä Viipan kanssa hengaillessa ja jalan hoidossa. Nyt ollaan pikkuhiljaa päästy treeninkin makuun, ja toivon mukaan saataisiin nyt treenailla ilman vastaavia ongelmia, joita meillä on ollut ihan riittämiin viime aikoina. Oli kyllä olemassa suunnitelma b:kin, mutta näyttäisi nyt siltä, että sitä ei ainakaan tänä kesänä tarvita.

Viippa on nyt tämän reilun kuukauden aikan tuolla uudella tallilla ollut pienten alkujännistysten jälkeen kyllä todella rento. Aikaisemmalla tallilla Viippa piehtaroi melko harvoin, ja nukkui makuultaan vielä harvemmin, mutta täällä neiti harrastaa molempia, vaikka ympärillä olisi hyörinääkin.

Nyt pitää vaan toivoa parempaa onnea jatkossa, että päästäisiin treenailemaan.

Istuva härkä - eikun Viippa