You think you own the earth that you stand on [Palailua blogin ääreen]

Ja taas on hyvä todeta, että luulisi lomalla olevan enemmän aikaa blogille, mutta ei... Tosin tämä ei suinkaan ainut syy ole. Viikoilla päästyäni tallille on usein jo pimeää, ja tällä hetkellä äitin kamera on korjauksessa enkä tykkää kirjoitella hirveästi ilman uutta materiaalia. Viime viikkoihin on mahtunut paljon, ja sekä kuski, että hevonen ovat vuorotellen myös saikkuilleet, minä tällä hetkellä. Viippa on kuitenkin nytkin edistynyt tallikäytöksensä kanssa paljon, ja sen hoito käytävälläkin on (yleensä) nykyisin melko helppoa.

En nyt rupea mitään täydellisiä analyysejä kirjoittelemaan, mutta laittelen kuvien kanssa kuulumisia pääpiirteittäin.

Viime viikkoina liikutus on paljolti keskittynyt maastoiluun ja juoksutukseen vasotinkäymisten kautta. Ensin Viippa niukatti vasemman etusensa tarhassa, ja saikkuili muutamia päiviä kylmäyksien ja arnikoiden kera. Neidillä kertyi hiukan virtaa ja käsittely ei ollut mitenkään helpoimmasta päästä. Kun jalka saatiin kuntoon, tulikin pakkaset ja kenttä (ah, maneesi olisi ihan jees) jäätyi ratsastuskelvottomaksi, joten "jouduimme" (lue: pääsimme) maastoon. Onneksi Sonjakin oli sillä viikolla kotona, joten sain aina maastoseuraa helposti :D Viippa alkoikin mennä aika kivasti eikä pahemmin enää riehunut, vaikka toki innoissaan olikin. Päästiin jopa vetämään pari laukkavetoa ilman totaaliräjähdystä. 

Noh, sunnutaina päätettiin vielä myös mennä lomanloppujais maastoon, ja ylläriylläri, sen olisi voinut jättää väliin. Viippa oli ollut koko alkumaaston todella fiksu ja rauhallinen. Toki tuuli teki oman osansa, ja Viippa oli tavallista säpsympi, mutta ei mitään vakavaa. Päätettiin vielä maaston lopuksi mennä rannan kautta. Alku meni ihan hyvin, mutta eräässä todella kapeassa ja muutenkin huonossa kohdassa polkua, mutkan takaa tuli irtokoira (mikä sinällään ei Viipan maailmaa vielä välttämättä olisi kaatanut, mutta..) joka alkoi riemukseni haukkua nähtyään hevoset. Viippa meni paniikkiin ja esitteli kaikki mahdolliset käännökset ja muut, ennen kuin lopulta hyppäsi pystyyn niin pahasti, että olin varma että se kaatuu päälleni. Luojan kiitos, näin ei käynyt, vaikka Viipan takaosa vielä tippui pystyynhyppäyksen aika eräänlaiseen "kuoppaan" joka oli polun toisella puolella. Pystyynhyppäyksen aikana ainut vaihtoehtoni oli päästää ohjista irti ja tippua, koska se oli ainut keino, saada ehkä pidettyä pahempaa sattumasta. Tipuin melko pahasti, ja hetken aikaa vielä odotin Viipan kaatuvan päälleni, mutta onnekseni se sai tasapainonsa takaisin ja lähti. Ensimmäinen ajatus oli tietenkin, että mihin se nyt menee, ja toivottavasti ei katko koipiaan tai juokse auton alle. Läheisriippuvaisena totesimme sen kuitenkin onneksi pian juosseen vain parin sadan metrin päähän ryteikköön, mistä se rupesi hirnumaan surkeana hukattuaan kaverinsa. Kaveri onneksi hirnui takaisin, jolloin Viippa ravasi luoksemme ja sain sen kiinni. Itse tilanteessa huomasin ainoaksi kipeäksi rajusta tippumisesta huolimatta nilkan, mutta mitä enemmän aikaa kului sitä kipeämmäksi tulin. Seuraavana päivänä kaikki sattui ja niskani oli niin lukossa, että pää ei kääntynyt paitsi suurella tuskalla.. Tänään on jo onneksi hiukan parempi - tosin buranan voimin mennään edelleen.. Talutettuani Viipan hyvälle paikalle nousin kuitenkin takaisin selkään, ja loppumatka sujui Viipalta melko tanssahdellen mutta kuitenkin asiallisesti. Tarkistin tallilla jalat vielä uudestaan, mutta onnekseni en mitään pahempaa löytänyt. Maanantaina sitten kylmäilin itseni lisäksi myös Viipan jalat ja katsoin sen muutenkin läpi a pidin kevyen päivän.

uudet suitset (Horze) !

Ostospostausta olisi taas tulossa, kun olen saanut ostoksia vähän järjestykseen.. Luulin ennen hevosta omistavani aivan liikaa hevostavaroita, mutta saati nyt.. Enkä ole ostanut edes oikeastaan mitään, mitä emme tarvitsisi :D Noh.. nyt alkaa onneksi olemaan kaikki tarvittava kasassa (niin että voidaan siirtyä tarpeettomaan).

Ratsastuksen lisäksi ollaan treenailtu melko ahkerasti myös lastausta. Kuljetussuojista neiti ei alkuun tykännyt - tilanteesta löytyy koominen videokin - mutta nyt nekään eivät ole enää ongelma. Koppiin mennään nekin jalassa suoraan ja siellä pysytään kiltisti. Lisäksi ollaan treenailtu maastakäsin ja kiinnitetty huomiota moniinkin asioihin esim. käytöksessä karsinassa tms. 

Kunhan taas päästään joskus treenin makuun niskani (ja muiden paikkojen) palattua kuntoon, tulee materiaalia toivon mukaan enemmän. Ennen sitä pyrin kuitenkin saamaan ostospostauksen loppuun, ja tehtyä myös seuraavaa muistelopostausta.

Wanna hear your beating heart [uudet kengät ja rento Viippa]

Edellinen viikko on kulunutkin meidän kannalta aika rauhallisissa tunnelmissa, kun Viippa viimein pääsi eroon kiimastaan. Tänään neiti sai myös uudet takakengät - jotka tällä kertaa ovatkin ihan aidot ratsukengät, mutta siitä myöhemmin. Pahoittelut jo etukäteen tekstin mahdollisesta sekavuudesta, olen nukkunut viime päivinä liian vähän, joten ei aivot ihan toimi. :D

Tiistaina kävinkin tallilla jo aamupäivästä, ja kun aikaa oli hyvin, ratsastinkin Viipalla monipuolisen, tosin melko kevyen treenin. Käytiin lähinnä kaikki askellajit läpi, ja keskityin siihen, että Viippa kuuntelee molempia pohkeita ja on ohjastuntumalla. Niin helpolta kuin kuulostaakin - sitä se ei tosiaankaan ole. :D Noh, Viippa oli onneksi melko yhteistyökykyinen, joten saatiin kaikissa askellajeissa kivoja pätkiä, vaikka käynnissä meinasi neidillä keittää yli. Laukassa varsinkin saatiin tosi hyviä pätkiä.

Keskiviikkona oli suunnitelmissa mennä aamupäivällä maastoon lainahepalla, mutta päädyinkin sitten menemään Viipalla, ja kyllä kannatti. Kyllähän Viippasta vähän jännitti, mutta käyttäytyi todella fiksusti eikä turhia loikkinut. Ainut todella epäilyttävä asia oli Viipan mielestä järvi, joka meinasikin syödä pienen hevosen. Onneksi oli kaveri mukana, niin oli joku turva.

 

Innokkaana maastoon lähdössä

Torstaina olikin sitten juoksutuspäivä, ja Viippa oli hiukan jäykkä alkuun, mutta verty nopeasti ja saikin jäädä yöksi sisälle kun oli luvannut melko kylmää yötä. 

Torstailta 

Perjantaina oli melko kevyt päivä ja Viippa olikin melko väsyneen oloinen ja nuokkui vaan karsinassa harjauksen ajan. Kentällä totesin, että Viippa onkin todella rauhallinen, joten kokeilinkin, mitä se tykkäisi jos menisin selkään ilman satulaa. Ensimmäisen kierroksen Viippa ihmetteli, mutta sen jälkeen ei mitään ihmeellistä tapahtunut. Menin siis vain pari kierrosta käyntiä, ja jottei mitään väärinkäsityksiä tapahdu, sanon jo valmiiksi, että en ole ilman kypärää ratsastamisen kannattaja. Kypärä on kuitenkin halpa henkivakuutus, mutta tässä tilanteessa menin sen pari minuuttia ilman kypärää kun Viippa oli niin rauhallisesti. Sen jälkeen äiti kokeili vielä juoksuttamista (askellajit vaan läpi) ja minä juoksutin sitten vielä toiseen suuntaan hetken. 

Lauantaina olin itse Venäjällä historian kurssin retkellä, joten Viippa sai vapaapäivän. Oli taas lauantain ja sunnuntain välisen yö sisällä, kun oli sen verran kylmä yö.

Punaisen lähteen tori Viipurissa

Tänään olikin sitten astetta pidempi päivä. Aamulla meillä kävi eräs henkilö katsomassa Viippa, lähinnä lihaksistoa sun muuta, ja käsitteli myös lihaksia ja muutenkin.  Ennen henkilön tuloa, harjailin Viippaa, ja se oli oikein ihana, kun vaan kuunteli ja nautti. Oli myös positiivinen yllätys, kuinka hyvin Viippa antoi itselleen ennestään vieraan ihmisen koskea ja katsella. Yleensä Viippa siis on äärimmäisen varautunut. Tämän jälkeen oli tiedossa vielä takajalkojen kengitys, jota varten se sai rauhoittavaa, joka tosin ei Viipalla kovin paljon vaikuta käytökseen, mutta tekee siitä kuitenkin periaatteessa helpomman kengittää. Kengät saatiinkiin melko kivuttomasti kavioihin ja kyllä sai olla Viipasta ylpeä, kuinka hyvin se on näinkin lyhyen ajan sisällä tottunut taas kengitykseen, ja sen voi tehdä jo paljon helpommin kuin ekalla kerralla. Tällä kertaahan Viippa saikin sitten ratsukengät, kun sillä oli tähän asti takasissa ravikengät. Nyt on siis pollella kaikissa jaloissa kengät, joten nekään eivät ole ongelmana nyt. Tai siis olihan sillä ennenkin tätä kengitystä, mutta ravikengät alkoivat olla niin puhkikuluneet, että en niillä viitsinyt hirveästi mennä.

Viippa oli kameralle liian nopea :D

Huomenna olisikin vuorossa kouluvalmennus puolenpäivän aikaan, saa nähdä miten se menee. Mielenkiinnolla ylipäätään odotan Viipan reaktiota siihen, että kentällä on samaan aikaan meidän lisäksi myös toinen ratsukko.