Wanna hear your beating heart [uudet kengät ja rento Viippa]

Edellinen viikko on kulunutkin meidän kannalta aika rauhallisissa tunnelmissa, kun Viippa viimein pääsi eroon kiimastaan. Tänään neiti sai myös uudet takakengät - jotka tällä kertaa ovatkin ihan aidot ratsukengät, mutta siitä myöhemmin. Pahoittelut jo etukäteen tekstin mahdollisesta sekavuudesta, olen nukkunut viime päivinä liian vähän, joten ei aivot ihan toimi. :D

Tiistaina kävinkin tallilla jo aamupäivästä, ja kun aikaa oli hyvin, ratsastinkin Viipalla monipuolisen, tosin melko kevyen treenin. Käytiin lähinnä kaikki askellajit läpi, ja keskityin siihen, että Viippa kuuntelee molempia pohkeita ja on ohjastuntumalla. Niin helpolta kuin kuulostaakin - sitä se ei tosiaankaan ole. :D Noh, Viippa oli onneksi melko yhteistyökykyinen, joten saatiin kaikissa askellajeissa kivoja pätkiä, vaikka käynnissä meinasi neidillä keittää yli. Laukassa varsinkin saatiin tosi hyviä pätkiä.

Keskiviikkona oli suunnitelmissa mennä aamupäivällä maastoon lainahepalla, mutta päädyinkin sitten menemään Viipalla, ja kyllä kannatti. Kyllähän Viippasta vähän jännitti, mutta käyttäytyi todella fiksusti eikä turhia loikkinut. Ainut todella epäilyttävä asia oli Viipan mielestä järvi, joka meinasikin syödä pienen hevosen. Onneksi oli kaveri mukana, niin oli joku turva.

 

Innokkaana maastoon lähdössä

Torstaina olikin sitten juoksutuspäivä, ja Viippa oli hiukan jäykkä alkuun, mutta verty nopeasti ja saikin jäädä yöksi sisälle kun oli luvannut melko kylmää yötä. 

Torstailta 

Perjantaina oli melko kevyt päivä ja Viippa olikin melko väsyneen oloinen ja nuokkui vaan karsinassa harjauksen ajan. Kentällä totesin, että Viippa onkin todella rauhallinen, joten kokeilinkin, mitä se tykkäisi jos menisin selkään ilman satulaa. Ensimmäisen kierroksen Viippa ihmetteli, mutta sen jälkeen ei mitään ihmeellistä tapahtunut. Menin siis vain pari kierrosta käyntiä, ja jottei mitään väärinkäsityksiä tapahdu, sanon jo valmiiksi, että en ole ilman kypärää ratsastamisen kannattaja. Kypärä on kuitenkin halpa henkivakuutus, mutta tässä tilanteessa menin sen pari minuuttia ilman kypärää kun Viippa oli niin rauhallisesti. Sen jälkeen äiti kokeili vielä juoksuttamista (askellajit vaan läpi) ja minä juoksutin sitten vielä toiseen suuntaan hetken. 

Lauantaina olin itse Venäjällä historian kurssin retkellä, joten Viippa sai vapaapäivän. Oli taas lauantain ja sunnuntain välisen yö sisällä, kun oli sen verran kylmä yö.

Punaisen lähteen tori Viipurissa

Tänään olikin sitten astetta pidempi päivä. Aamulla meillä kävi eräs henkilö katsomassa Viippa, lähinnä lihaksistoa sun muuta, ja käsitteli myös lihaksia ja muutenkin.  Ennen henkilön tuloa, harjailin Viippaa, ja se oli oikein ihana, kun vaan kuunteli ja nautti. Oli myös positiivinen yllätys, kuinka hyvin Viippa antoi itselleen ennestään vieraan ihmisen koskea ja katsella. Yleensä Viippa siis on äärimmäisen varautunut. Tämän jälkeen oli tiedossa vielä takajalkojen kengitys, jota varten se sai rauhoittavaa, joka tosin ei Viipalla kovin paljon vaikuta käytökseen, mutta tekee siitä kuitenkin periaatteessa helpomman kengittää. Kengät saatiinkiin melko kivuttomasti kavioihin ja kyllä sai olla Viipasta ylpeä, kuinka hyvin se on näinkin lyhyen ajan sisällä tottunut taas kengitykseen, ja sen voi tehdä jo paljon helpommin kuin ekalla kerralla. Tällä kertaahan Viippa saikin sitten ratsukengät, kun sillä oli tähän asti takasissa ravikengät. Nyt on siis pollella kaikissa jaloissa kengät, joten nekään eivät ole ongelmana nyt. Tai siis olihan sillä ennenkin tätä kengitystä, mutta ravikengät alkoivat olla niin puhkikuluneet, että en niillä viitsinyt hirveästi mennä.

Viippa oli kameralle liian nopea :D

Huomenna olisikin vuorossa kouluvalmennus puolenpäivän aikaan, saa nähdä miten se menee. Mielenkiinnolla ylipäätään odotan Viipan reaktiota siihen, että kentällä on samaan aikaan meidän lisäksi myös toinen ratsukko.