One day at a time

Edellisestä postauksesta on jo luvattoman kauan aikaa, mutta minkäs sille voi, että ei vaan ole saanut aikaiseksi koottua ajatuksia tekstiksi asti. Materiaalia löytyisi kyllä jonkun verran viime viikkojen ajalta, enkä edes tiedä mistä aloittaa, mutta yritän pitää tekstin lyhyenä ja kertoa vain pääkohtia lyhyesti, että saan materiaalia säilöönkin tulevia postauksia varten.

Tältä aamulta; tarhaan lähdössä

Viippa on ollut viime aikoina vaihtelevasti vuoroin todella hyvä, ja vuoroin melkoisen hankala. Ollaan kuitenkin edetty tasaisen (vaihtelevasti :P) sekä selästä- että maastakäsin. Viimeksi eilen oli vuorossa valmennus, mikä menikin loppujen lopuksi ihan hyvin. Viippa oli vain alkuun hiukan eri mieltä siitä, tarvitseeko töitä todella tehdä.

Ratsastus on painottunut perusasioihin ja niiden hiomiseen, eli mitään ihmeellistä ei olla tehty, lähinnä vaan haettu rentoa, avuilla oikein päin kulkevaa hevosta. Joinain päivinä tämä on äärimmäisen hankalaa, kun taas muutaman kerran on saanut nauttia siitä, kun hevonen vain kuuntelee ja voi oikeasti ratsastaa, ilman että menettää rentouden tai muodon. Raspauskin Viipalla oli nyt viikko takaperin, eikä suusta onneksi mitään ihmeellisempää löytynyt, ihan normaali oli, mitä nyt hiukan sai raspata. Kengitys taas olisi edessä päin, kunhan kengittäjälle vaan saa soitettua ja varattua ajan - millä ei tosin vielä kiire ole. 

Aika paljon liikutus on painottunut myös juoksutukseen, milloin minkäkin hyvän tekijän takia. Viime viikolla olin vielä lisäksi itse kipeänä, jolloin tarvitsin Viipan hoitoon apua, kun olin siinä jamassa, että tallille ei ihan heti oltu lähdössä. Oli kuitenkin kiva päästä sitten tervehtyneenä tallille, kun neiti oli kovin onnellisen oloinen. Juoksutushan on viime aikoina ollut periaatteessa melko rutiininomaista, siltä osin, että missä askellajissa mennään ja mihin suuntaan, hienosäätöähän nyt voi aina tehdä ja yrittää saada hevosta aina nopeammaksi avuille ja paremmin kuuntelemaan (sinäinen pieni perfektionistini nostaa päätään).

vähän höntsäilyä

Mitään ihmeellisempää ei tosiaan siis ole viime aikoina ollut, vaan aika tasaisesti vaan ollaan treenailtu milloin mitäkin, viimeisimpänä venyttelyä. Vipsu ihmetteli hiukan ensimmäisillä kerroilla, mutta nyt homma sujuu jo hienosti, ja Viippa tuntuu oikein tykkäävän.

Edelleenkään en lupaa blogin aktiivisuudesta mitään, vaan päivittelen kun hyvältä tuntuu, en kuitenkaan halua kirjoitella jos se on jo valmiiksi pakkopullaa. Ja jos meidän kuulumiset kiinnostaa, enkä tänne ole päivitellyt, niin tokihan minulta voi muutenkin niitä kysellä. :) 

Nykyinen ulkoasu on melko nopeasti tehty, kun halusin vain keväisemmän, mutta yritän väsäillä tässä vähän hienommankin ehtiessäni.

P.S. Kohta on muuten blogin 100. teksti, mitähän erikoista sitä keksisi? Ehdotuksia saa laittaa tulemaan! :)